Mitä Suomi tarvitsee presidentiltä?
Pekka Haaviston kampanja lähetti eri alojen asiantuntijoille seuraavan viestin:
Presidentinvaalien toinen kierros lähestyy. Monille kansalaisille ehdokkaan valitseminen toisella kierroksella on vaikeaa, ja arvostettujen eri alojen huippujen perustelut voivat auttaa tässä päätöksessä. Olisitko valmis julkisesti vastaamaan kysymykseen mitä Suomi tarvitsee presidentiltä? Kysyvänä osapuolena on Pekka Haaviston tukijoukot, mutta vastauksen ei tarvitse ottaa kantaa kummankaan ehdokkaan puolesta.
Näin he vastaavat:
Vapaat vaalit, joissa kansalaisilla on yhtäläinen oikeus vaikuttaa rotuun, sukupuoleen, koulutukseen, varallisuuteen yms. katsomatta, eivät ole vielä nykymaailmassakaan itsestäänselvyys, vaan etuoikeus. Maailmanhistoriassa tällainen etuoikeus on suuri harvinaisuus.
Vaikka muuten vastustaisikin etuoikeuksia, tätä privilegiota kannattaa käyttää.
Tasavallan presidentillä on edelleen suuri symboliarvo ja merkittävä vaikutus Suomen ulkopolitiikkaan ja kansainväliseen asemaan. Siksi kannattaa äänestää – vetäytyminen, äänestämättä jättäminen, niin ymmärrettävää kuin se juuri nyt tässä tilanteessa monen kansalaisen kannalta onkin, on myös aina kannanotto, muttei juuri koskaan demokratian puolesta.
Markku Kuisma
Suomen ja Pohjoismaiden historian professori
Suomi tarvitsee presidentin, joka on viisas, luottamusta herättävä, avoimuuteen ja yhteistyöhön kannustava.
Suomi tarvitsee presidentiltä turvallista otetta tulevaisuuteen, globaalia vastuunkantoa ja suomalaisen yhteiskunnan kehittämistä eriarvoisuuden kitkemisessä ja kaikenlaisen hyväksynnän edistämisessä esimerkilliseksi kansakunnaksi maailmassa.
Minun valintani on Pekka Haavisto.
Ulla-Maija Forsberg, professori,1. vararehtori
Kansallisuuden korostamisen lisäksi Suomi tarvitsee nyt aidosti kansainvälisen presidentin – sekä ulkopolitiikan johtajana että arvojohtajana. On tärkeätä, että presidentti tuntee Euroopan unionin päätöksenteon mekanismit ja YK:n toiminnan, erityisesti kriisinhallinnan kannalta. Molemmat ehdokkaat ovat kansainvälisiä, mutta Pekka Haaviston kokemus on laajempi kuin Sauli Niinistön talouspainotteinen tausta.
Pekka Haaviston terävät analyysit yhteiskunnan erilaisimmilta alueilta ja osuva verbaalinen ilmaisu on ollut ilo seurata. Hänen kansalaisaktivistitaustansa osoittaa aloitekykyä ja varhaista globaalia vastuunottoa ja hänen yksityiselämästään heijastuu samanlaista avoimuutta. Pekka Haavisto voi näin toimia esikuvana terveen suomalaisuuden toteuttajana yhä moniarvoisemmassa maailmassa.
Kulttuurialan edustajana minuun vetoaa hänen avoin ja aito kiinnostus taiteisiin ja kulttuurielämän eri ilmiöihin. Se viestittää syvää kiinnostusta ihmisluonteen kerrostumiin – mikä on johtajan tärkeä työkalu.
Gustav Djupsjöbacka
Sibelius-Akatemian rehtori
Tämähän on helppoa! Suomi tarvitsee ulkopolitiikan asianajajan ja Suomen ihmiset tarvitsevat innoittajan.
Esko Ukkonen
Vi behöver en president som talar för social rättvisa och som stöder mångfald både nationellt och internationellt. I mångfald inkluderar jag
ras, etnicitet, språk (också de existerande minoritetsspråken), genus, social klass, etc. En president som tar avstånd till hatspråk och motarbetar fördomar och diskriminering. En president som står för ett välutbildat och öppet samhälle (också globalt).
Gunilla Holm
Suomi tarvitsee presidentiltä sivistyksen, sovittelun ja suvaitsevaisuuden esimerkkiä ja ohjausta.
Suomi tarvitsee muistutusta siitä, että elämä on muutakin kuin rahaa ja taloutta.
Suomi tarvitsee ohjausta tasa-arvoon, kohtuullisuuteen ja kestävään elämäntapaan.
Maisa Martin
Näin monimuotoiseen kysymykseen vastaaminen vaatisi kyllä reilusti miettimisaikaa.
Nopeasti voisin vain todeta, että presidentin muuttunut asema korostaa mielestäni tehtävään valittavan henkilön kykyä asettua päivänpolitiikan yläpuolelle ja nostaa esiin suurempia kysymyksiä laajempaa kansalaiskeskustelua varten.
Mikko Saikku
Yleisen historian ma. professori
Suomen presidentin on osattava yhdistää ihmisiä ja kansoja. Tämä onnistuu vain aidolla avoimuudella, ei kabinettipolitikoinnilla.
Mikko Silvennoinen
Mielestäni Suomi tarvitsee presidenttiä, joka jatkaa Martti Ahtisaaren viitoittamalla tiellä ja kykenee toimimaan sillanrakentajana eripuraisessa maailmassamme. Tarvitaan ihmisoikeuksien, suvaitsevaisuuden ja oikeudenmukaisuuden vankkumatonta puolestapuhujaa. Nämä asiat ovat myös Helsingin Yliopiston yhteisen vision ytimessä kun olemme aktiivisesti mukana rakentamassa parempaa tulevaisuutta koko ihmiskunnalle. Pekka Haavistolla on mielestäni parhaat edellytykset presidentin tehtäviin.
Jukka Corander, professori
Suomen presidentti on nykyään muiden toimiensa ohella maamme keskeinen arvojohtaja. Presidentin on oltava sekä edustava että inhimillinen, ja hänen kuuluu nykyisen presidentin tavoin rohkeasti puuttua eriarvoisuuteen, syrjimiseen ja syrjäytymiseen. Toivon Suomen kansan äänestävän niin, että Suomi on kuuden vuoden päästä entistä parempi maa kaikille kansalaisille.
Bo Pettersson
professori, Helsingin yliopisto
a. Keskittymistä Venäjään ja Afrikkaan. Vaikka maailman meno 2012-2024 ratkeaa ennen kaikkea Kiinassa, Intiassa ja USAssa, Suomen presidentin ei kannata niihin keskittyä, riittää kun seuraa niitä tarkasti. Meidän presidenttimme ei voi paljon vaikuttaa näihin mahtivaltioihin. Venäjäkin on mahtava, mutta sillä erotuksella, että presidentillämme on vaikutusvaltaa siellä.
b. Keskittymistä opetuksen, koulutuksen, tutkimuksen ja sivistyksen levittämiseen. Tässä on puutteita Venäjälläkin, missä älymystö on hylännyt yliopistot ja suurin joukoin poistunut maasta. Pahimmat puutteet ovat silti Afrikassa, pian 3 miljardin ihmisen maanosassa, missä on suunnilleen yhtä vahva (= heikko) yliopistolaitos kuin pikkuisessa Suomessa. Mielestäni Suomi tekisi oikein, jos noin puolet Afrikkaan suuntaamastamme kehitysavusta osoitettaisiin yliopistojärjestelmän perusteiden luomiseen.
Pekka Kauppi
Finland behöver en president som kan tänka globalt.
Samtidigt måste man bry sig om sina landsmän, som
behöver hjälp och stöd.
Värden som jämlighet, tolerans och altruism är viktiga – vi kan
inte bara tänka på oss själva. Jag hoppas att alla våra finlandsvenska
kompisar som blev besvikna efter Evas resultat kan nu samla ihop och
rösta på nummer 2. Jag är säker på att Pekkas värderingar är närmast
till Evas liberala och kloka åsikter.
Kirsti Lonka, professor i pedagogisk psykologi
Maailma muuttuu nopeasti. Minusta presidentin tulisi edustaa ja edistää kansainvälisissä ympyröissä suomalaisia arvoja ja hyveitä, reiluutta, sovinnollisuutta, asiallisuutta, ja vastaavasti kotimaassa hänen tulisi vahvistaa luottamustamme siihen, että Suomi tässä maailmassa pärjää ja pystyy vieläpä tekemään osansa muun maailman hyväksi. Maailma ei ole tullut valmiiksi, ja presidentin olisi hyvä olla rohkea, näkemyksellinen, suuria linjoja tunteva ja ymmärtävä. Kumpikin ehdokas on uskoakseni asiantunteva ja hyvin ansioitunut, joten hyvässä tilanteessa ollaan. Itse koen, että Pekka Haavistolla on henkilönä erityisen vahvoja ominaisuuksia menestyä tässä vaativassa tehtävässä. Arvojohtajana presidentti voisi edistää esimerkiksi työhyvinvointia innostamalla meitä kaikkia tarttumaan asiaan. Pitäisi oppia toisten kunnioitusta ja suvaitsevaisuutta ja rakentaa siten luottamusta erilaisissa yhteisöissä kouluista työpaikkoihin. Tarvitaan tulevaisuudenuskon vahvistamista, tarvitaan luottamusta demokraattiseen päätöksentekoon. Tarvitaan inhimillistä ja rohkeaa, demokratiaan sitoutunutta päämiestä, joka tiukassa paikassa kokoaa rivit, kuten Norjassa pääministeri Stoltenberg terrori-iskun jälkeen. Tarvitaan päämiestä, jolla on taito asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Kimmo Nuotio
professori
Pekka Haaviston tärkeimmät arvot ovat ihmisoikeudet, demokratia ja luonnonsuojelu, jotka ovat minunkin arvojani. Minulle on myös erityisen tärkeää, että Haaviston mielestä Suomen olisi hyväksyttävä ILOn alkuperäiskansasopimus (169), jonka piiriin mm. saamelaiset kuuluvat.
Lea Laitinen
suomen kielen emeritaprofessori
Ihmiselle on luontaista pelätä vierautta ja leimata toisia. On suuri haaste laajentaa moraalista myötätuntoa. Tässä Pekka Haavistolla on merkittävää annettavaa. Moninaisuus ja erilaisuus ovat asettuneet osaksi yhteiskunnallista todellisuuttamme. Muuta vaihtoehtoa ei enää ole. Meitä odottaa entistä monikulttuurisempi tulevaisuus. Miten oppia ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta. Miten olla tasavertainen mutta erilainen. Monimuotoisuuden hyväksyminen on ainoa keino. Ihmiselle ei tehdä oikeutta jos hänet kutistetaan vain yhdeksi persoonallisuuden piirteeksi tai yhdeksi monilukuisista ominaisuuksistaan. Pekka Haavistolla on älyä herkkyyttä ja uskallusta ja rohkeutta, intohimoa. Jokaisen tulisi olla rohkea ja toimia ja kasvaa muita kunnioittavaksi maailmankansalaiseksi. Me tarvitsemme Pekka Haaviston kaltaisia empaattisia maailmankansalaisia, analyyttisiä ja intuitiivisia osaajia, poikkeuksellista osaamista jolla ratkaistaan monimutkaistuneen maailman ongelmavyyhtejä parhaalla mahdollisella tavalla.
Suomi tarvitsee presidenttinä arvojohtajaa, joka myös käytännössä toimii arvojensa mukaisesti toimivaltansa puitteissa. Presidentin arvomaailman tulee heijastaa nykypäivää, mutta kantaa myös tulevaisuuteen. Ydinarvoina pidän suvaitsevaisuutta, ympäristöasioista huolehtimista, kansainvälisyyttä ja tasa-arvoa. Erityisen tärkeänä pidän ympäristöasioista huolehtimista, sillä ympäristöongelmat ovat yhä haasteellisempia ja ne heijastuvat koko yhteiskuntamme toimintaan ja myös edellä mainittujen arvojen toteutumiseen. Presidentillä on myös oltava rohkeutta ottaa kantaa arvojensa ja tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta. Myös kansainvälinen vaikuttaminen ja arvojen vieminen kansainväliseen yhteistyöhön on tärkeää.
Jorma Uotinen, taiteilija
Kaikkiaan tasavallan presidentillä on hyvä olla humanismi elämänasenteena, filosofi Georg Henrik von Wrightin kirjan nimeä lainaten.
Koska Suomen tulevaisuus perustuu osaamiseen, olisi tasavallan presidentin arvostettava koulutusta ja tutkimusta. Tutkimus luo uutta tietoa ja luo yhdessä koulutuksen kanssa edellytykset yhteiskunnan monipuoliselle kehittymiselle ja on perusedellytys edellä mainittujen arvojen toteutumiselle.
Jari Niemelä
Professori
Kumpikin ehdokas uskoakseni täyttäisi paikkansa presidenttinä. Minun ehdokkaani on kuitenkin Pekka Haavisto. Haavisto on valintani siksi, että sekä hänen arvonsa, kokemuksensa että perehtyneisyytensä on mielestäni juuri niillä painoaloilla, joita tulevien vuosien aikana tarvitaan. Nyt tarvitaan kansallisia intressejä ymmärtävää, mutta ne ylittävää näkemystä, sillä globaalimuutos tuo ennennäkemättömiä haasteita kaikille kansakunnille. Ulkopolitiikassa tulisi yhä paremmin kyetä näkemään ihmiskunnan yhteinen etu. Tässä tarvitaan kestävän kehityksen ymmärtäjää ja rauhanrakentajaa.
Juha Helenius
Suomi on osa maailmaa!
Toivon, että presidentti ymmärtää tämän syvällisesti!
Odotan presidentiltä kykyä ja tahtoa liikkua eri maailmojen ja kulttuurien välillä ja toimia sillanrakentajana yhtä lailla maailmanlaajuisesti kuin paikallisesti Suomessa ja sen eri osissa. On tärkeää katsoa moneen suuntaan ja toimia monilla tasoilla valtioiden välisestä makrotasosta ruohonjuuritasoon ja ihmisten arkeen.
Odotan, että presidentti ottaa kysymykset tasa-arvosta, ihmisoikeuksista, ihmisten erilaisuuden hyväksymisestä ja ympäristöstä vakavasti! Ja on hyvä, että hän ymmärtää nykyisen työn tekemisen moninaisuutta.
Maailma- ja Suomi sen mukana – on muutoksessa.
Odotankin presidentiltä ennakkoluulotonta ja avointa mieltä sekä uskallusta ja taitoa vanhojen jähmettyneiden asetelmien ylittämiseen ja murtamiseen.
Siksi Pekka Haavisto!
Kirsi Saarikangas, taidehistorian professori
Demokraattisille kansalaisille presidentin valinta on ensisijaisesti eettis-poliittinen kysymys: minkälaiset yhteiskunnalliset näkemykset ja mielipiteet ovat hyväksyttävissä ja kannatettavissa? Presidentin hyvyydelle on kuitenkin myös yleisiä vaatimuksia, jotka kumpuavat diplomatian, ulkopolitiikan ja maailmanpolitiikan luonteesta. Viisaaseen diplomatiaan kuuluu yksipuolisuuksien ja ristiretkien välttäminen. Väkivallan käyttöä ja kaikkia tarpeettomia riskejä pitää välttää. Asioita täytyy osata katsoa eri osapuolten näkökulmista. Kyky käydä dialogia on ensiarvoisen tärkeä. Tarpeen tullen täytyy osata tehdä kompromisseja. Tämä edellyttää maailman ja myös sen konfliktien laajaa tuntemusta. Samaan aikaan presidentin täytyy kuitenkin osata katsoa myös pitkälle tulevaisuuteen. Suomen ja sen ulkopoliittisen johdon tärkein rooli olisi osallistua sellaisten kollektiivisten instituutioiden rakentamiseen, joiden kautta rauhan edellytyksiä voidaan tulevaisuudessa rakentaa paremmin rauhanomaisin keinoin. Varsinaisena tavoitteena on kestävällä pohjalla oleva maailmanlaajuinen turvallisuusyhteisö. Sen toteuttaminen edellyttää rauhanomaisten muutosten mahdollisuuksien avaamista, myös koskien maailmantalouden hallintaa. Käytännössä tämä tarkoittaa julkisten maailmanpoliittisten tilojen luomista ja globaalien instituutioiden demokratisaatiota. Yhteen kietoutuneessa maailmassa demokraattisia periaatteita ei voi enää eristää valtioiden sisälle. Tarvitaan globaalia julkisuutta ja demokratiaa. Summa summarum, presidentiltä edellytetään siis sekä viisasta realismia että muutoshakuisia visioita paremmasta maailmasta. Minulle ei ole epäilystä, kumpi kahdesta toisen kierroksen ehdokkaasta täyttää nämä hyvän presidentin vaatimukset paremmin.
Heikki Patomäki
Kansainvälisen politiikan professori, Helsingin yliopisto
Presidentti on ulkopolitiikan johtaja, jonka työssä korostuu Suomen etujen vaaliminen. Globalisoituneessa maailmassa tämä tarkoittaa kannanottoja siellä, missä ovat vaikeimmat kriisit ja suurimmat riskit vakavien konfliktien eskaloitumisesta. Presidentillä on oltava silmää ja rohkeutta nähdä, missä ovat konfliktien syyt; vain syiden analysoinnin kautta voi löytyä rationaalisia keinoja saada parannuksia aikaan. Hänen on myös oltava valmis arvioimaan samalla mittapuulla eri valtioiden ja toimijoiden tekemisiä.
Presidentti ei ole vailla vaikuttamisen mahdollisuuksia sisäpolitiikassakaan. Suomalaisen demokratian, tasa-arvon ja hyvinvointivaltion arvojen puolustamisen tulisi mielestäni olla tärkeällä sijalla presidentin toiminnassa. Tarja Halosen viitoittamalla linjalla on hyvä jatkaa.
Jukka Kekkonen
Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori
Kuten on aina vene kiinnitettävä, niin on myös presidentti valittava myrskyn varalta. Ihanteellinen presidentti olisi sekoitus Ståhlbergia, Paasikiveä, Rytiä, Mannerheimia ja Kekkosta. Presidentin, jonka on oltava mahdollisimman laajaa luottamusta nauttiva ja arvovaltainen, täytyy pystyä sanomaan myös epämiellyttäviä asioita ja tekemään epämiellyttäviä päätöksiä tai päätösvallan puuttuessa uskallettava panna arvovaltansa peliin sellaisten hyväksi. Kuten Ståhlberg.
Presidenttiä ei tarvita sanomaan, että hyvä asiat ovat hyviä, sen tiedämme muutenkin. Häntä ei myöskään tarvita mielistelemään äänestäjiä, sen tekevät puoluepoliitikot virkansa puolesta. Presidentin on oleva esikuvallinen totuudenpuhuja, joka ei sekoita puheisiinsa kieroilua ja politikointia, kuten Kekkonen valitettavasti teki. Kuitenkin, poikkeusoloissa, hänen on kyettävä omaksumaan Machiavellin ruhtinaan rooli ja asettumaan tavallisen yksilömoraalin yläpuolelle valtioedun ruumiillistumana. Mutta tämä ehdottomasti vain poikkeusoloissa.
Kuten sekä Paasikivi että generalissimus Suvorov sanoivat, politiikassa tarvitaan silmää -Augenmass. Mikään teoria, ideologia tai yleinen hyvä tarkoitus eivät korvaa niitä. Ja koska kaikkia ei voi eikä pidä aina miellyttää, on oltava valmis tarvittaessa uhraamaan paljonkin. Tämän tueksi pitäisi olla auktoriteettia, kuten Mannerheimilla, joka oli ainoa mahdollinen henkilö, joka pystyi kääntämään Suomen armeijan Saksaa vastaan, kuten myös Stalin ymmärsi. Cay Sundström tai Mauri Ryömä tässä roolissa olisi ollut kaikille osapuolille katastrofi.
Toivottavasti ja luultavasti tarvitsemme vain edustavan presidentin, jonka kehtaa lähettää ulkomaillekin vierailulle. Mutta luulo ei ole tiedon väärtti.
Timo Vihavainen
Tasavallan presidentin tehtävässä korostuvat ulkopoliittiset asiat. Näissä presidentiltä vaaditaan kokemusta ja näkemyksiä, joita ei saa koulun penkiltä, vaan itse koettuna ja myös kovissa paikoissa. Maailma menee – ainakin jos heikkoja signaaleja on uskominen – hitaasti kohti eettisempää ajattelua. Tällä tiellä tarvitaan edelläkävijöitä, joilla on rohkeutta ja viisautta ottaa hankaliakin asioita esille. Eettisten asioiden, kuten ihmisoikeuskysymysten rinnalla ovat kansainvälisessä politiikassa aina vaikeammaksi käyvät alueelliset kriisit. Jos Suomen tulevalla presidentillä on kykyä toimia kriisien sovittelijana, se olisi Suomelta paras mahdollinen lahja maailman rauhalle.
Suomen sisäisissä asioissa presidentti on enemmän arvo- ja mielipidejohtaja. Hänen tulee olla herkkä ja humaani, jotta hän huomaa yhteiskunnassa tapahtuvia asioita. Jyrähtelevän presidentin aika on ohi. Siksi presidentin on oltava päättäväinen ja rohkea, mutta samalla sovitteleva. Maamme on nykyään kaikkea muuta kuin yhtenäinen, eikä se ole edes kahtiajakautunut, vaan moninainen. Moninaisuus myös lisääntyy. Hyvä presidentti ymmärtää moninaisuutta, hänellä on silmää, korvaa ja tuntoaisteja myös vähemmistöryhmille. Hän on valmis puolustamaan kovien taloudellisten arvojen rinnalla sellaisia kuin laaja sivistys, kulttuuri ja tiede.
Lopuksi ajattelen, että presidentti on visionääri, hän osaa katsella pidemmälle kuin muutaman vuoden päähän, ja hänellä on rohkeutta tuoda esille asioita, jotka liittyvät parempaan maailmaan ja maahan tulevaisuudessa. Uskon, että Pekka Haavistolla on yllä mainitsemani ominaisuudet.
Mikael Fogelholm, ravitsemustieteen professori
Suomen presidentin keskeisiin tehtäviin kuuluu ulkopolitiikasta vastaaminen valtioneuvoston kanssa sekä ulko- ja sisäpolitiikan huomioon ottava arvojohtajuus.
Presidentin tulee siis sekä nähdä kauas, opastaa tuntemaan maailma ja sen muuttuvat olosuhteet, että nähdä lähelle, tunnistaa yhteiskuntamme ja ympäristömme kipupisteet.
Olemme eläneet länsimaissa yli varojemme, yli luonnon tarjoamien varojen, ja malliamme seuraavat nyt uudet talousmahdit ja kehittyvät maat kulutuskykyjensä mukaan.
Tarvitsemme vihreän presidentin, jonka arvolistalla ympäristökysymykset ovat keskeisiä. Pekka Haavisto on vihreä presidenttiehdokas. Haluaisin muuttaa hänen kolmen keskeisen arvonsa ”Ihmisoikeudet, demokratia, luonnonsuojelu” järjestystä seuraavaksi: ”Luonnonsuojelu, ihmisoikeudet, demokratia”.
Ihmisoikeuksien toteutumista on pyritty edistämään kriisipesäkkeissä asevoimin. Se on parhaimmillaan osoittautunut vaikeaksi ja kalliiksi, pahimmillaan tuhoisaksi kuten Irakin kohtalo osoittaa. Kansainvälisessä politiikassa Suomen tien tulisi olla rauhan ja neuvottelujen tie. Uskon, että Haavistolla on tähän hyvät edellytykset.
Euroopan Unioni on kriisissä ja kannattaa ottaa tuumaustauko. Yhteistyön syventäminen Euroopan Unionissa voi johtaa vallan keskittymiseen ja pienten maiden syrjäseutuistumiseen.
Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen niin täällä kuin muuallakin maailmassa on talousjärjestelmämme seurausta. Köyhyyden lisääntyminen johtuu yhteiskuntia ravistelevista markkinavoimista, joille poliittiset järjestelmät eivät enää voi juuri mitään. Suomessa köyhyys tiivistyy työttömien, vähätuloisten, sairaiden ja pienten eläkkeiden turvin elävien arjessa. Hyvä, että Pekka Haavisto etsii ratkaisuja heidän elämänsä helpottamiseksi.
Köyhiä ei kuitenkaan ole vain Ruuhka-Suomessa. Kuka pitää huolta alueiden Suomesta: Maanselän pitäjistä ja kylistä, Itä-Suomen ja Lapin ihmisistä. Suunniteltu kuntauudistus johtaa nyt saatujen tietojen mukaan mittavaan 1960-lukua muistuttavaan yhteiskunnan rakenteenmuutokseen, jonka seurauksena maaseutu tyhjenee, jollei sitä myydä ylikansallisille yrityksille, ja kaupungit täyttyvät työtä vailla olevista ihmisistä.
Yhteiskunnallinen eriarvoisuus enentää rasistisia kannanottoja. Niinpä taloudellisen tasa-arvoisuuden edistäminen on lääke vihapuheisiin. Tarvitsemme suvaitsevan ja vähemmistöjä kunnioittavan Suomen, jota Pekka Haavisto pitää tärkeänä.
Anna-Leena Siikala, akateemikko
Mitä Suomi tarvitsee presidentiltä? Kykyä sovitella, luoda yhteyksiä eri intressiryhmien välillä sekä kotimaassa että ulkomailla, kansainvälisyyttä sekä arkista johtajuutta. Presidentillä on paljon töitä, eli ahkera pitää olla. Lisäksi pitää olla riittävästi kokemusta pohjalla sekä sisä- että ulkopolitiikasta. Kielitaito ja hyvät yleistiedot sekä koulutus on myös tarpeen.
Juha Raitio
Martin Prosperity Institute julkisti viime syksynä selvityksensä maailman luovimmista maista. Suomi oli teknologisen innovoinnin ja työvoiman laadun ykkösenä. Heidän tutkimuksissaan kolmanneksi luovuuden (ja myös ihmisten onnellisuuden) tekijäksi on löytynyt suvaitsevaisuus. Suvaitsevaisuuslistalla Suomi on sijalla 19.
Suomi tarvitsee presidentin, joka arvojohtajana tuo Suomeen enemmän suvaitsevaisuutta.
Lisätietoa englanniksi:
http://www.businessinsider.com/most-creative-countries-in-the-world-2011-10#16-germany-1#ixzz1kNkLNxTf
http://www.theatlanticcities.com/technology/2011/10/worlds-leading-nations-innovation-and-technology/224/#slide5
http://www.theatlanticcities.com/politics/2012/01/high-price-prejudice/852/
Markku Hannula, professori
Opettajankoulutuslaitos
Helsingin yliopisto
Suomen presidentin tulee olla kansainvälistä kokemusta omaava henkilö, jolla on sivistystä, sydäntä ja taitoa kohdata rakentavasti ihmisiä eri maista, kulttuureista ja arvomaailmoista. Hänen henkilönsä tulisi antaa kuva Suomesta tasa-arvoisena ja edistyksellisenä valtiona, joka on mukana luonnon saastumista ja ilmaston lämpenemistä estävissä maailmanlaajuisissa ponnisteluissa. Kotimaassa hänen tulisi edustaa esimerkillään ja puheillaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion tulevaisuutta, joka kehittyy edelleen ihmisläheisempään, rauhanomaisempaan ja suvaitsevaisempaan suuntaan.
Pirkko Moisala, professori
Mitä Suomi tarvitsee presidentiltä? Mielenkiintoinen kysymys, johon vastaisin mieluiten kokemuspohjalta. Toisen maailmansodan jälkeinen historia osoittaa, että Suomi ‒ Suomen kansakunta ‒ odottaa presidentiltä pitkän tähtäimen näkemyksellisyyttä, joka liittyy sekä optimaaliseen aktiivisuuteen kansainvälisessä kentässä että kansakunnan sisäiseen kehityspotentiaaliin: siihen, mitä me eniten yhdessä haluamme ja mihin me parhaiten pystymme. Niin ulkoinen sijoittumisemme kuin sisäinen suuntautumisemme pohjaavat arvoihin, joilla on syvät juurensa, mutta jotka myös muuttuvat ajan ja globaalin tilanteen mukana. Niitä ovat historiamme tässä vaiheessa avoimuus, luovuus, suvaitsevaisuus, maan ulkoinen ja sisäinen sovittelevuus ja aitoon eettisyyteen pohjaava kehitysusko. Näkisin, että Pekka Haavisto on ylivertainen valinta johtajaksi, joka toteuttaa noita arvoja yhdessä meidän kaikkien kanssa.
Matti Larjavaara
suomen kielen professori, HY
Presidentin ominaisuuksista:
- Tärkeää on kokemus ulkopolitiikasta, erityisesti myös kiinnostus Afrikan, Intian, Kiinan ja Etelä-Amerikan maiden rauhanomaiseen, oikeudenmukaiseen ja mahdollisimman kestävään kehitykseen, samoin teollistuneiden maiden vastuunottoon yhteisestä maailmasta.
- Edelliseen liittyen finanssimaailman kurinpalautus, uusliberalististen harhakäsitysten vastustaminen
- Hyvä kieli- ja viestintätaito, oikeudenmukaisuus ja toleranssi niin yksilön kuin ryhmien kohtelussa.
- Yhteisöllisyyden ja suvaitsevaisen yhteisyyden arvostaminen ja edistäminen
- Summa summarum: Kestävän arvomaailman rakentaminen ja ylläpito ja sen soveltaminen käytäntöön
Irma Hyvärinen
Kuulepas Pekka.
Ja Sauli myös. Onhan sinullakin toki ainakin teoreettinen mahdollisuus tulla valituksi.
Muista, että valta vie mukanaan.
Joten pidä siis huolta siitä, että presidenttinä et sitten takerru siihen vallankahvaan.
Muutoin kuin vääntämällä siitä kahvasta ja avaamalla ovia muille.
Tärkeintä on avata koulujen ovet oppilaille ja opettajille. Tuo PISA-saavutusten taso ei säily nykyresursseilla, joita nakerrellaan joka nurkasta.
Ja sama juttu koskee yliopistoja: pidä huolta siitä, avaat ovia myös siellä sekä opiskelijoille että tutkijoille. Panostamalla enemmän tutkimukseen voidaan saada aikaan sama määrä hyvinvointia rasittamalla luontoa selvästi vähemmän.
Ja siihen tarvitaan aivotyötä.
Sitä paitsi:
Koululaiset ja nuoret ihmiset kuuntelevatkin vielä muita ja ottavat aidosti esitetyistä arvoista opikseen. Meistä vanhemmista ja keskiäkäisistä en enää ole ihan varma.
Niin, ja sitten voisit käydä tarttumassa myös
Ratakadun oven kahvaan. Avoimuutta tarvitaan. Tiitisen listakin olisi hyvä saada ulos kassakaapista.
Hannu Salmi,
tutkimusjohtaja
Suomi tarvitsee presidentin, jossa kiteytyy se rauhantahto, suvaitsevaisuus, edistyksellisyys ja harkitsevuus, josta suomalainen yhteiskunta on maailmalla tunnettu. Mielestäni Pekka Haavisto on tällainen henkilö.
Jouko Väänänen
Matematiikan professori
Helsingin yliopisto
Kun presidentin rooli valtaoikeuksien huomattavan rajoittamisen jälkeen on ennen kaikkea arvojohtajuutta, tämän olisi näyttävä kyvyssä tuoda esiin aidosti globaaleja pitkän tähtäimen näkökulmia.
Globaalisuus ei saa rajoittua vain kysymyksiin siitä, miten parhaiten pärjätään ylikansallisen markkinatalouden kentällä. Aidosti vastuullisessa globaalissa ajattelussa huomioidaan planeettamme resurssien rajallisuus ja etsitään kokonaisvaltaisia ratkaisuja luonnonvarojen riistämisen ja saastumisen ongelmiin. Tämä kietoutuu elimellisesti poliittiseen välttämättömyyteen edistää taloudellista tasa-arvoisuutta globaalissa mittakaavassa silloinkin kun tämä näyttäisi olevan ristiriidassa Suomen välittömien taloudellisten intressien kanssa.
Edelleen olennaisen tärkeää on valmius esittää visioita siitä, miten finanssikapitalismi kesytetään niin, että talouselämää ei organisoida vain sijoittajien voitonmaksimointia silmälläpitäen vaan globaalin taloudellisen tasa-arvon ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Nykyinen järjestelmähän ei ole ainoastaan järkyttävän epäoikeudenmukainen vaan myös sietämättömän katastrofialtis – jopa siinä määrin, että nyt jopa talouselämän puolelta ollaan peräänkuulutetaan kurinpalautusta.
Presidentti, joka ei ole valmis sitoutumaan ratkaisujen etsimisiin näihin ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaaviin polttaviin kysymyksiin, on vain yksi turhanpäiväinen poliitikko muiden joukossa. Silloin hänen henkilöllisyydellään ja persoonallaan ei ole paljoakaan väliä. Todellisen arvopresidentin tehtävä on jatkuvasti muistuttaa niin päivänpolitiikkaa tekeviä, talous- ja työelämän edustajia sekä kaikkia muita toimijoita näistä perustavaa laatua olevista ongelmista.
Henry Bacon,
Elokuva- ja televisiotutkimuksen professori
Mieltäni on painanut, että vaalikeskustelut ovat olleet joko taaksepäin katsovia tai keskittyneet hyvin päiväkohtaisiin kysymyksiin. Kuitenkin valitsemme presidenttiä, joka on toimessa vähintään 6 vuotta ja mahdollisesti jopa 12 vuotta vuoteen 2024. Monien ennusteiden mukaan maailmassa tulee tänä ajanjaksona tapahtumaan suuria muutoksia sekä ympäristössä, että kansakuntien taloudellisissa ja poliittisissa voimasuhteissa. Olisikin erittäin mielenkiintoista kuulla ehdokkaiden mielipiteet siitä, minkälaisena he pitävät maailmaa 12 vuoden päästä ja millä tavalla he toimisivat, että maamme selviäisi muutoksesta kunnialla ja vaikuttaisi positiivisesti maailman kehitykseen. Koska presidentti-instituutio on yksi ainoista poliittisista osallistujista, jolla on mahdollisuutta katsoa päivänpolitiikkaa pidemmälle, pitäisi presidentillä olla ainakin jonkinlainen käsitys sekä Suomen että maailman suurista muutostrendeistä. Lisäksi presidentillä pitäisi mielestäni olla mietittynä mekanismit jolla he pyrkivät ennakoimaan muutosta ja arvojohtajana vaikuttamaan keskusteluun ja päivän politiikkaan, jotta nämä muutokset tulisi huomioitua päivittäisessä oravanpyörässä.
Eero Nikinmaa
Tasavallan presidentin välttämättömiä ominaisuuksia: laaja ulkopoliittinen kokemus, eettisesti kestävä ja syvällinen ajattelu, rakentava suhtautuminen toisenlaisuuteen, erinomainen kielitaito, selkeä ulosanti. Siksi kannatan Pekka Haaviston valintaa.
Fred Karlsson
Tasavallan presidentin nykyinen toimenkuva painottuu kahtaalle. Yhtäältä presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, kuitenkin niin, että Euroopan Unionin toiminnassa Suomen ylin edustaja on pääministeri. Näin ollen presidentiltä on lupa edellyttää monipuolista ulkopoliittista kokemusta nimenomaan EU:n ulkopuolelta. Erityisesti kokemus toiminnasta Yhdistyneiden Kansakuntien piirissä on presidentiksi valittavalle erittäin merkittävä ansio.
Toisaalta presidentillä on keskeinen rooli sisäpolitiikassa, vaikkakaan nykyinen perustuslaki ei osoita presidentille likimainkaan yhtä voimakasta roolia kuin aiemmin. Presidentin keskeisin sisäpoliittinen tehtävä on ns. arvojohtaminen. Tähän kuuluu ennen muuta kansan kuunteleminen ja tuntojen välittäminen, sen varmistaminen, että eri kansanosat tulevat kuulluiksi, ymmärretyiksi ja huomioon otetuiksi.
Oman alani näkökulmasta painottaisin tasavallan presidentin kommunikaatiotaitojen tärkeyttä. Presidentin tulee olla paitsi sujuvasanainen esiintyjä myös ja ennen kaikkea hyvä kuuntelija, ymmärtäjä ja erilaisten näkemysten välittäjä. Nämä taidot ovat keskeisiä sekä presidentin ulkopoliittisissa tehtävissä että hänen kotimaan toiminnassaan. Sekä luodessaan ja ylläpitäessään kansainvälisiä suhteita että toimiessaan kansan koossapitäjänä ja eri kansanosien välittäjänä presidentin tulee kyetä ymmärtämään kaikkien osapuolten näkemyksiä, ottamaan ne samanarvoisina huomioon ja tekemään niitä ymmärrettäviksi myös mahdollisille vastakkaisille osapuolille.
Maailmamme jäsennystavan muuttuessa yhä vähemmän hierarkioiden ja yhä enemmän verkostojen ohjaamaksi on myös tärkeää, että tasavallan presidentiksi valittu henkilö kykenee aktiivisesti rakentamaan presidentin roolia nykymaailmaan sopivaksi. Hierarkkisesti toimimaan tottuneen presidentin toimintamahdollisuudet ovat nykyisen perustuslain puitteissa melkoisen rajalliset: esimerkiksi talouspoliittisia toimintamahdollisuuksia presidentillä ei käytännössä ole. Kontaktien, kommunikaation ja välittämisen kautta operoiva verkostoitunutta maailmaa ymmärtävä presidentti voi kuitenkin uudistaa presidentin roolia ja tätä kautta entistä monipuolisemmin toteuttaa perustuslain hänelle antamaa tehtävää “kaikin voimin edistää Suomen kansan menestystä”.
Jaakko Leino
suomen kielen professori
Helsingin yliopisto
Suomen presidentin tulisi olla sovinnontekijä ja sillanrakentaja, ihan riippumatta siitä, puhutaanko erityisesti presidentin valtaoikeuksiin liittyvistä asioista, ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, vai arvojohtajuudesta kotimaassa. Nimittäin on kyse sitten maailman-, talous- tai sisäpolitiikasta, jatkuvasti lisääntyvä eriytyminen, eriarvoistuminen ja erilaiset vastakkainasettelut ovat vahvasti läsnä. Lasten ja nuorten hyvinvointi, erilaisten vähemmistöjen asema ja kaikenlaisen syrjäytymisen ehkäiseminen ovat esimerkkejä asioista, joiden edistämisen tulisi olla keskiössä sekä globaalisti että täällä kotimaassa. Presidentin tulee toimia aktiivisena keulakuvana hyvinvoinnin, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolestapuhumisessa, ja siihen tarvitaan kokemuksen, suhteiden ja kompetenssin lisäksi myös rohkeutta ja oikea tahtotila; presidentin ei tule vain katsoa tulevaisuuteen, vaan luoda sitä. Sitä kansa presidentiltä nyt odottaa. Jos siis kysytään mitä Suomi tarvitsee presidentiltä, vastaus on: lupauksen ja sitoumuksen aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti ajaa edellä mainittuja asioita. Sellainen lupaus lunastetaan vain teoilla, ja niihin tekoihin parhaat valmiudet on Pekka Haavistolla.
Markku Niemivirta
empiirisen kasvatustieteen professori
- perustutkimuksen vahvistaminen
- suomalaisen tutkimuksen monimuotoisuuden säilyttäminen huippuyksiköiden ohella
- kansallisen tiedepolitiikan ohjelmassa huomioitava tutkimuseettiset kysymykset ja globaalit näkökulmat.
Helena Ranta
Professori
Oikeuslääketieteen osasto Hjelt-instituutti
— Joukko eri alojen asiantuntijoita
— Freeman
— Laastari
Sain ensimmäisellä kierroksella äänestää Arhinmäkeä. Nyt voin tyytyväisin mielin äänestää Haavistoa.
